Monthly Archives: lokakuu 2015

Polkupyörä ja kunnallistekniikka

Espoossa on yhteensä 1195 kilometriä pyöräilyreittejä, joista noin kaksi kolmannesta onkin jalankulku- ja pyöräteitä ja loput puistoraitteja. Kunnollinen pyörä kustantaa enimmäkseen noin 700–1500 euroa tällaisella pyörällä ajaa vuosia aktiivisesti. Sikäli mikäli selkä ovat kunnossa, ei kumaria ajoasentoja tartte välttää. Rengaskoko vaikuttaa ymmärrettävästi lisäksi pyörän käsittelyyn. Tämä tosin nopeuttaa myös ohjausta eli ei kannata liioitella tässäkään jutussa. Moottori auttaa, kun pyörää poljetaan. Arkipyöräily on harvinaisen tehokas tapa kohentaa omaa elämänlaatua sekä hyvinvointia. Hybridipolkupyörät ovatkin maantiepyörän sekä maastopyörän yhdistelmiä.

Loukkaantumisriski on nimittäin suuri myöskin 10–14-vuotiailla pyöräilijöillä. Se minkälaiset renkaat pyörän alla pyörivät tarkoittaa todella paljon ja näitä kannattaa vaihdella kelien mukaisesti. Pyöräillessä rasitusta pystyy helposti säätää, eli harrastus sopii myöskin kuntoilua aloittelevalle. Voimansiirrossa on valjastettu myöskin nivelakselia ja polkimet voidaan asentaa suoraan pyörän akselille. Tärkeimmät varusteet ovat pyörän etu- ja takavalot sekä heijastimet sekä liukkaalla kelillä myöskin nastarenkaat minimissään edessä. Suurimpina esteinä pyöräilyn jatkamiseksi talvikaudelle pidetään kylmyyttä, liukkautta, kurjaa säätä kuten myös heikkoa talvikunnossapitoa.

Fatbike (tai läskirengaspyörä tai paksupyörä) on vahvasti perinteistä maastopyörää leveämmillä, tyypillisesti 3,8 – 5 tuuman renkailla varustettu pehmeiden alustojen erikoispyörä, joka on suunniteltu varsinkin esim. hiekalle kuten myös lumelle. Toisin sanoen häh, onks sulla viä 24? Mullon hei 26. Laadukas harrastepyörä maksaa noin 700–800 eurosta ylöspäin kunnollisen maasto- vai maantiepyörän saa noin tuhannella eurolla. Pyöräilijöiden kuolemaan johtavia onnettomuuksia ovat tänään kolmanneksen vähemmän ja loukkaantumisia viidenneksen vähemmän kuten 10 vuotta sitten. Kaupunkiolosuhteissa se onkin valitettavan yleistä sekä sen takia pyörän turvallinen säilytys ja lukitseminen tykkäävät nimenomaan alkaneen työmatkapyöräilysi sekä innon paremmin liekeissä.

Pimeällä pyöräiltäessä etulamppu on lakisääteinen varuste. Huikeaa kehitys ovat tänään sähköisellä puolella. Maasto- vai maantiepyörällä ajettaessa kannattaakin ojentua pystyyn ajoasentoon säännöllisin väliajoin. Hurraa teknologialle! Oikeilla säädöillä kehon paino jakautuu tasaisesti ja ajoasento ovatkin oikea. Pyöräilyn kanssa pysäköinti onkin helppoa ja nopeaa eikä pysäköintipaikkaa tartte hakea. Maahantuoja Mikko Norvasto tietää, koska jokainen eivät vaativille messukävijöille kelpaa. Paljon yli 15 kilometriä tunnissa ei kannata polkea.

Elikkä valittavana onkin vaihteeton, napavaihteinen ja ulkovaihteinen pyörä. Leveiden renkaiden tähden cyclocross-pyörästä saatta myöskin rakentaa retkipyörän paremmin kuin maantiepyörästä, lukuunottamatta varsinkin puhtaat kisacrossarit saattavat olla ajo-ominaisuuksiltaan melko äkkinäisiä, mikä ei oo matka-ajossa kaikkien mieleen. Matalassa ajoasennossa selkälihakset työskentelevät venyneessä asennossa, tällöin selkälihasten vahvistamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Kaikista kuolleista pyöräilijöistä neljä kymmenestä onkin yli 64-vuotiaita. Näistä valitsisin siitä huolimatta vaihteellisen, siinä ulkovaihteisen silti. Hyvän tavan mukaista on ryhmittyä jonoon oikealle.

Nyt kun voin valita, johon iltaisin aikani käytän, fillarointi ei tunnu sikäli välttämättömältä, silti siitä kuinka saisi raitista ilmaa ja vähentäisi hiilidioksidipäästöjä. Metsäpoluille, jossa juurakot sekä kivikot ovat pienemmässä roolissa soveltuu reippaan esimerkiksi 29” renkailla varustettu jäykkäperäinen maastopyörä, kun taas endurotyyppiseen tekniseen polkurymistelyyn sopii paremmin140-170mm joustava täysjousto maastopyörä. Kotimaisista luonnossa voikin sekä maasto- jotta retkipyöräillä. Sähköpyörällä poljet itsekin nimenomaan sikäli huomattavasti kuten haluat, sillä voit käyttää sähkömoottoria apukeinona jyrkissä ylämäissä tai väsymyksen iskiessä. Yleinen vannejarru ovat niin sanottu V-jarru.

Suunnittelun apuna ovatkin pyöräilyä varten laaditut esim Eurovelo-reitistön kartat. Etevämpi kaupunkipyöräilijä opettelee lisäksi pienten esteiden yli hyppäämisen. Yleisesti ottaen maastokäyttöön kannattaa valita täysjousto, jos vain budjetti kestää. Normaalisti ottaen käytetty täysjousto on samantien huollon tarpeessa ellei toisin ole mainittu, molempien iskarien huoltoon sekä kevyeen voimansiirtoremonttiin kandee varata 350€ sekä siihen päälle noin 50% pyörän hinnasta arvonalenemaa sekä suhteuttaa sitä pyyntihintaan. Monesti hyödyllisiä lisävarusteita ovatkin tavaratelineet sekä laukut, lokasuojat, matkamittari sekä lukkopolkimet. Retkipyörä saatta olla myös rakenteeltaan hybridipyörän kaltainen suoratankoinen pyörä. Runko kombinoi polkupyörän osat toisiinsa.

Juuri sähkömoottoreiden kysyntä on nimittäin tällä hetkellä niin kovaa, jotta tunnetuimpien valmistajien uutuusmoottoreita voikin joutua jonottamaan kuukausia. Raitiovaunukiskot kannattaakin aina ylittää poikittain, ei ikinä loivasti. Teräksellä onkin myös helpompaa saada aikaan toivotunkaltaiset jäykkyysominaisuudet rungolle, varsinkin silmälläpitäen raskaassa tavaralastissa tapahtuvaa pitkän matkan pyöräilyä. Erottelupolitiikan seurauksena liikennejärjestelmään tosiaan tipu harmaita alueita, missä pyöräilijää koskevat säännöt on puutteellisia taikka epäselviä. Joiden kokoinen runko? kun joskus kakarana puhuttiin pyörien koosta, vertailtiin lähinnä renkaiden tuumakokoo. Silloin kun suuret alavartalon lihakset työskentelevät yhtä aikaa, energiaa kuluu suuren määrän. Pyöräilijä polkee kilowattitunnin sisältämällä energialla 100 kilometriä, autoilija ajaa 0,8–1,7 kilometriä, linja-autossa istuva pääsee 5–10 kilometriä sekä junassa istuva 10–20 kilometriä. Hyvät pyöräliikenneratkaisut ovat luonnollisesti erilaisia erikokoisissa taajamissa.

Tällöin ovat hyvä valita jokin lyhytjoustoinen (120mm taikka alle) etu- tai täysjousitettu xc-pyörä. Jätä itsellesi pelivaraa tien pinnan epätasaisuuksien vai yllättävien tilanteiden varalta. Harrastuksen edetessä voi sitten hankkia omiin tarpeisiin ehkä paremmin sopivia pyöriä kuten toisia varusteita kun kuulas alkusyksy ovat takanapäin, sekä säät ovat vaihtuneet marraskuun räntäsateisiin ja pimeyteen, sikäli moni miettii, kuinka jaksaisi jatkaa pyöräilyä kelirikon kuluessa. Pyöräily on erinomainen kunnon kohottaja. Pituutta voi yleensä hieman säätää, mutta liian korkea runko on liian korkea. Seuraamalla heitä yksinkertaisia ohjeita onnistut varmasti. Kohtelias ja lunki kaupunkipyöräilijä säilyttää malttinsa myöskin epämiellyttävissä kohtaamisissa.

Toisekseen kovin huollettu teräs säilyttää jokainen ominaisuutensa kutakuinkin ikuisesti, kun hyväkin alumiinirunko väsyy hiljalleen ja murtuu silloinkaan ennenpitkää. Kymmenisen prosenttia harrastaa maastopyöräilyä sekä pyöräretkeilyä. Taajamissa sattui yli 60 % kuolemista ja lähes 90 % loukkaantumisista. Olennaista ovat silti rungon koko. Kun pyörää ei poljeta, ei moottorilta heru apua. Käytännössä varsinaisia eri välityksiä ovat selvästi vähemmän, jotta eri rattaiden yhdistelmät voivat tuottaa monia melkein vastaavia välityksiä.

Isoimmat erot noin ajamisen kannalta ovat, että pystyt ajamaan isompi määrä satulassa istuen (jäykkäperällä täytyy jopa jokaista juurta varten nostaa perä penkistä), sekä vaikka pitäisikin nostaa takamus satulasta, polkimien kautta koipiin tuleva tärinä sekä iskut ovat paljon pienempiä. Maantiepyörälle (usein lisäksi kilpapyörä tai maantiekilpapyörä) ominaista ovatkin kapeat, korkeapaineiset renkaat, matala ajoasento ja keveys, joilla tavoitellaan suurempaa nopeutta. Varsinkin ajatus tästä näin keväällä vaikuttaa houkuttelevalta. Se johtuu siitä, että suurin määrä pyöräkauppiaista onkin pyöräilijävetoisia. Itsekin lähestyisin juttua siltä kantilta, että onko jossain ympäristössä kiire joten tarve ajaa kovaa tai pitäisikö jossain tilanteissa olla varsin mukavaa sekä iisiä. Jokainen panostavat ihan hullun lailla. Pyörätien jatke ei vaikuta väistämisvelvollisuuksiin. Pumppu, paikkarasia ja renkaanvaihtovälineet ovatkin yleisiä varusteita.

Aktiivisuusranneke eli aktiivisuusmittari

Aktiivisuusmittari ovat jo sinäsnä motivoiva sekä palkitseva apuväline fyysisen aktiivisuuden seurantaan ja aktiivisen elämäntavan opetteluun. Mitä juttua mittarilla tavoitellaan? Onko tarkoituksena ainoastaan selvittää kuinka aktiivinen arjessaan on? Haluaako lahjan saaja saada mittarista aktiivisen kaverin mikä motivoi eteenpäin? Onko tarkoituksena tarjota mittarin kanssa jotakin ohjausta taikka ehdotuksia liikkumisesta? taikka haluaisiko lahjan saaja sittenkin mittailla vaan tiettyjä liikuntasuoriutksia, eivätkä arkea? kun tiedät miksi, voit usein päätellä myöskin joka tarve mittarissa onkin olla näyttö. Itselleni isoin miinus onkin se, jotta kiihtyvyysanturi ei osaa automaattisesti laskea pyöräilyä taikka monia muita aktiviteetteja aktiivisuudeksi, ainoastaan joskus rannekkeet ovat käskeneet liikkumaan, kuitenkin olen juuri polkenut kyykkytreeneistä himaan. Aktiivisuusmittari antaa välitöntä palautetta aktiivisuudesta.

Mä en täydy kuntosaleista enkä jumppaamisesta, täten hyötyliikunta onkin mun juttuni. Se ei yleensä aivan onnistu. Ostaisinko itse sen laitteen? en ehkä tämän kokeilun perusteella, sillä tahtoisin kuluttua kokeilemaan myöskin markkinoiden toisia aktiivisuusrannekkeita. Rannekkeen näytölle ilmestyy myös muistutuksia. Joskus aktiivisuusmittaria ei tarvita lainkaan vaan tarpeen ovatkin saada ohjeita uusien ruokalutottumusten taikka liikuntaharrastuksen aloittamiseen. Toinen arvosteli Noveltysiniä kevytkenkäiseksi naiseksi seksielämäänsä koskevien tietojen jakamisen tähden. Kaikki rannekkeen lisäarvo on nettisovelluksessa, mikä antaa käyttäjälle hymynaamoja ja hurraahuutoja hyvästä suorituksesta sekä ”badgeja”, siis kunniamerkkejä, kävellyistä askeleista.

Loop nimittäin kyl vahvasti näyttää, että arjessani on nimittäin aivan liian hieman liikuntaa, kuten myös että ei toimistolla tosiaankaan kerry päivässä askelia sikäli paljon, niin että niistä olisivat mitään iloa terveysmielessä. Saavutat tavoitteet nopeammin intensiivisemmällä liikunnalla tai saat pitää yllä vähän rauhallisempaa tahtia pitkin päivää. Tutkimustulosten mukaisesti älypuhelimet olivat minimissään yhtä tarkkoja sekä johdonmukaisia tuloksissaan kuten puettavat laitteet. Kävin katsomassa, jotta laitteen hinta on internetissä 245 euroa, minkä on mielestäni todella iso hinta! Olisin itse valmis maksamaan noin 100 euroa.

Varioitavuus pystyy olla toiselle tärkeä asia, kun jälleen toinen haluaa mahdollisuuden piilottaa aktiivisuusmittari toisten silmiltä. Seuraavaksi haaveilen pääseväni hiplaamaan Applen kelloa, sillä omppuranneke tuskinpa urheilurytyytystä määrättömiin kestää. Sykemittari Loop ei millään muotoa oo sykemittari, silti saatkin sykevyön paritettua tämän kanssa. Tällaisia systeemejä onkin alkanut putkahdella markkinoille, esim Fitbug Kiqplan vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta konseptilta. Ei askelmittaria tarvitse loppuelämää käyttää, siinä opit mutta liikkumaan paremmin. Keskitason kuntoilijalle asetetut tavoitteet ylittyivät toisin sanoen mikä päivä, jotta sata prosenttia ois riittänyt tavoitteeseen. Ensimmäinen havainto oli, jotta käyttöönottoon oli etsittävä internetistä ohjeet. Aktiivisuusmittari kertoo selkeästi sekä nopeasti, onko käyttäjä liikkunut riittävästi vuorokauden kuluessa. Reippaan häkellyttävä uutuus, missä kuulokkeet on erityisesti suunniteltu ulkona tapahtuvaan liikuntaan kuten myös ohjelmisto tarjoaa tukea siihen harrastukseen.

Tämän sijasta päivästä toiseen appia katsellessani silmieni edessä on lähinnä pistävä muistutus laiskuudestani eikä niinkään saavutetuista onnistumisista: et oo taaskaan päässyt sataan prosenttiin. Suurelta osin se silti latautuu, usein jo aamusuihkun sekä -meikin kuluessa. Ranneke on ohut ja sen reunat on pyöristetty, täten se ei hankaa taikka satuta käsiä terävillä reunoillaan. Jos työ ovat vielä fyysisesti hieman kuormittavaa istumatyötä, yli 10 tunnin jokapäiväinen kokonaisistumisaika ei oo Sieväsen mukaan ollenkaan harvinaista. Clock Alarm -kohtaan en tiedä mitä laittaa. Käy siis muillekin kuin ’mittarihörhöille’. Minä en ole kova kuntoilija, eli aktiivisuusrannekeen avustuksella seurasin enimmäkseen miten huomattavasti hyötyliikuntaa ja kevyttä kuntoilua harrastan viikon aikana. Samaan ongelmaan olenkin törmännyt juoksuja pyöräilysovellusten kohdalla.

Amerikkalaisyrityksessä onkin kehitetty aktiivisuusranneketta, mikä ei tyydy ainoastaan muistuttamaan, koska kannattaisi liikkua enemmän. Kysäisin vieressä seisovalta nuorelta mieheltä, mahtaakohan toimia iPadissä, mutta nuorukaisen vastauksesta huomasin, että ei hän tiennyt ees sitä, jotta iPadissä ovatkin käyttiksenä iOS, elikkä varmuutta minä en saanut. Suurin lohko muistutuksista meni kuuroille korville puhelimen ollessa laukussa tai äänettömällä. iOS-sovelluksen vaikutuksesta ranneke lisäksi emuloi aktiivisuusvaroituksella, sikäli mikäli olet istunut liian kauan paikallasi ja antaa vinkkejä siihen, miten voit täyttää vuorokauden liikuntatavoitteesi.

Onneksi keksintö on vesitiivis! minä en kokenut missään vaiheessa tarvetta ottaa Loopia päätetyöskentelyn ajaksi pois (toisin kuten vaikkapa joitakin rannekoruja, joita minä en saattaa käyttää näppäimistön kanssa), eikä se häirinnyt tämän lisäksi nukkuessa. Pakkauksessa täytyisi olla selkeästi informaatiota siitä, että kotoa onkin löydyttävä laite, minkä läpi mittaria ladataan. Sinälläänhän tiedot eivät synkronointiongelmien vuoksi katoa rannekkeesta, mutta kiusallistahan se on, jos tietoja ei aina saa tarkastella silloinkaan jahka haluaisi. Aktiivisuusopas kertoo, kuinka aktiivinen olet ollu päivän kuluessa. Olenkin lahjakas tekniikassa, täten sitä ei välttämättä olisi tajunnut, mikäli ei tule reippaan juttuun erilaisten vempeleiden kanssa. Motivoidun saavutettavissa olevista tavoitteista. Nouseminen joskus ylös onkin tärkeää. Aluksi liikkeelle voidaan lähteä perus aktiivisuusmittareista, joita onkin listattu stereotyypin yksi kohdalle. Illan aktiviteeteissa rauhallinen kävely joogasalille näkyy sinisenä alueena vähän aikaisemmin seitsemää.

askeleen pituuden voikin mitata laittamalla mittanauhan lattialla ja kävelemällä sen vieressä. Pidät vain ranneketta kädessä sekä teet normaaleja arkirutiineja. Puhelin sekä ranneke eivät joka kerta muodostaneet yhteyttä keskenänsä tai synkronointi ei lähtenyt käyntiin. Tiedon pohjalta onkin ohjaajan päivänselvä laatia kuntoilijalle henkilökohtainen liikuntasuunnitelma. Tuki puhelimen notifikaatioille on mielestäni hyödyllinen lisäominaisuus aktiivisuusrannekkeessa. Mutta jooga, siinäpä vasta vaikea tapaus rannekkeelle. Laskee päivittäin kulutetut kalorit sekä otetut askeleet. Näytöttömyys tämä huimasti liikkumavaraa mittarin suhteen sekä vapauttaa mukavan homman löytämistä. Jospa bluetoothia täytyy yhtäjaksoisesti päällä, tuote ovatkin silti ladattava käytössä päivittäin.