Polkupyörä ja kunnallistekniikka

Espoossa on yhteensä 1195 kilometriä pyöräilyreittejä, joista noin kaksi kolmannesta onkin jalankulku- ja pyöräteitä ja loput puistoraitteja. Kunnollinen pyörä kustantaa enimmäkseen noin 700–1500 euroa tällaisella pyörällä ajaa vuosia aktiivisesti. Sikäli mikäli selkä ovat kunnossa, ei kumaria ajoasentoja tartte välttää. Rengaskoko vaikuttaa ymmärrettävästi lisäksi pyörän käsittelyyn. Tämä tosin nopeuttaa myös ohjausta eli ei kannata liioitella tässäkään jutussa. Moottori auttaa, kun pyörää poljetaan. Arkipyöräily on harvinaisen tehokas tapa kohentaa omaa elämänlaatua sekä hyvinvointia. Hybridipolkupyörät ovatkin maantiepyörän sekä maastopyörän yhdistelmiä.

Loukkaantumisriski on nimittäin suuri myöskin 10–14-vuotiailla pyöräilijöillä. Se minkälaiset renkaat pyörän alla pyörivät tarkoittaa todella paljon ja näitä kannattaa vaihdella kelien mukaisesti. Pyöräillessä rasitusta pystyy helposti säätää, eli harrastus sopii myöskin kuntoilua aloittelevalle. Voimansiirrossa on valjastettu myöskin nivelakselia ja polkimet voidaan asentaa suoraan pyörän akselille. Tärkeimmät varusteet ovat pyörän etu- ja takavalot sekä heijastimet sekä liukkaalla kelillä myöskin nastarenkaat minimissään edessä. Suurimpina esteinä pyöräilyn jatkamiseksi talvikaudelle pidetään kylmyyttä, liukkautta, kurjaa säätä kuten myös heikkoa talvikunnossapitoa.

Fatbike (tai läskirengaspyörä tai paksupyörä) on vahvasti perinteistä maastopyörää leveämmillä, tyypillisesti 3,8 – 5 tuuman renkailla varustettu pehmeiden alustojen erikoispyörä, joka on suunniteltu varsinkin esim. hiekalle kuten myös lumelle. Toisin sanoen häh, onks sulla viä 24? Mullon hei 26. Laadukas harrastepyörä maksaa noin 700–800 eurosta ylöspäin kunnollisen maasto- vai maantiepyörän saa noin tuhannella eurolla. Pyöräilijöiden kuolemaan johtavia onnettomuuksia ovat tänään kolmanneksen vähemmän ja loukkaantumisia viidenneksen vähemmän kuten 10 vuotta sitten. Kaupunkiolosuhteissa se onkin valitettavan yleistä sekä sen takia pyörän turvallinen säilytys ja lukitseminen tykkäävät nimenomaan alkaneen työmatkapyöräilysi sekä innon paremmin liekeissä.

Pimeällä pyöräiltäessä etulamppu on lakisääteinen varuste. Huikeaa kehitys ovat tänään sähköisellä puolella. Maasto- vai maantiepyörällä ajettaessa kannattaakin ojentua pystyyn ajoasentoon säännöllisin väliajoin. Hurraa teknologialle! Oikeilla säädöillä kehon paino jakautuu tasaisesti ja ajoasento ovatkin oikea. Pyöräilyn kanssa pysäköinti onkin helppoa ja nopeaa eikä pysäköintipaikkaa tartte hakea. Maahantuoja Mikko Norvasto tietää, koska jokainen eivät vaativille messukävijöille kelpaa. Paljon yli 15 kilometriä tunnissa ei kannata polkea.

Elikkä valittavana onkin vaihteeton, napavaihteinen ja ulkovaihteinen pyörä. Leveiden renkaiden tähden cyclocross-pyörästä saatta myöskin rakentaa retkipyörän paremmin kuin maantiepyörästä, lukuunottamatta varsinkin puhtaat kisacrossarit saattavat olla ajo-ominaisuuksiltaan melko äkkinäisiä, mikä ei oo matka-ajossa kaikkien mieleen. Matalassa ajoasennossa selkälihakset työskentelevät venyneessä asennossa, tällöin selkälihasten vahvistamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Kaikista kuolleista pyöräilijöistä neljä kymmenestä onkin yli 64-vuotiaita. Näistä valitsisin siitä huolimatta vaihteellisen, siinä ulkovaihteisen silti. Hyvän tavan mukaista on ryhmittyä jonoon oikealle.

Nyt kun voin valita, johon iltaisin aikani käytän, fillarointi ei tunnu sikäli välttämättömältä, silti siitä kuinka saisi raitista ilmaa ja vähentäisi hiilidioksidipäästöjä. Metsäpoluille, jossa juurakot sekä kivikot ovat pienemmässä roolissa soveltuu reippaan esimerkiksi 29” renkailla varustettu jäykkäperäinen maastopyörä, kun taas endurotyyppiseen tekniseen polkurymistelyyn sopii paremmin140-170mm joustava täysjousto maastopyörä. Kotimaisista luonnossa voikin sekä maasto- jotta retkipyöräillä. Sähköpyörällä poljet itsekin nimenomaan sikäli huomattavasti kuten haluat, sillä voit käyttää sähkömoottoria apukeinona jyrkissä ylämäissä tai väsymyksen iskiessä. Yleinen vannejarru ovat niin sanottu V-jarru.

Suunnittelun apuna ovatkin pyöräilyä varten laaditut esim Eurovelo-reitistön kartat. Etevämpi kaupunkipyöräilijä opettelee lisäksi pienten esteiden yli hyppäämisen. Yleisesti ottaen maastokäyttöön kannattaa valita täysjousto, jos vain budjetti kestää. Normaalisti ottaen käytetty täysjousto on samantien huollon tarpeessa ellei toisin ole mainittu, molempien iskarien huoltoon sekä kevyeen voimansiirtoremonttiin kandee varata 350€ sekä siihen päälle noin 50% pyörän hinnasta arvonalenemaa sekä suhteuttaa sitä pyyntihintaan. Monesti hyödyllisiä lisävarusteita ovatkin tavaratelineet sekä laukut, lokasuojat, matkamittari sekä lukkopolkimet. Retkipyörä saatta olla myös rakenteeltaan hybridipyörän kaltainen suoratankoinen pyörä. Runko kombinoi polkupyörän osat toisiinsa.

Juuri sähkömoottoreiden kysyntä on nimittäin tällä hetkellä niin kovaa, jotta tunnetuimpien valmistajien uutuusmoottoreita voikin joutua jonottamaan kuukausia. Raitiovaunukiskot kannattaakin aina ylittää poikittain, ei ikinä loivasti. Teräksellä onkin myös helpompaa saada aikaan toivotunkaltaiset jäykkyysominaisuudet rungolle, varsinkin silmälläpitäen raskaassa tavaralastissa tapahtuvaa pitkän matkan pyöräilyä. Erottelupolitiikan seurauksena liikennejärjestelmään tosiaan tipu harmaita alueita, missä pyöräilijää koskevat säännöt on puutteellisia taikka epäselviä. Joiden kokoinen runko? kun joskus kakarana puhuttiin pyörien koosta, vertailtiin lähinnä renkaiden tuumakokoo. Silloin kun suuret alavartalon lihakset työskentelevät yhtä aikaa, energiaa kuluu suuren määrän. Pyöräilijä polkee kilowattitunnin sisältämällä energialla 100 kilometriä, autoilija ajaa 0,8–1,7 kilometriä, linja-autossa istuva pääsee 5–10 kilometriä sekä junassa istuva 10–20 kilometriä. Hyvät pyöräliikenneratkaisut ovat luonnollisesti erilaisia erikokoisissa taajamissa.

Tällöin ovat hyvä valita jokin lyhytjoustoinen (120mm taikka alle) etu- tai täysjousitettu xc-pyörä. Jätä itsellesi pelivaraa tien pinnan epätasaisuuksien vai yllättävien tilanteiden varalta. Harrastuksen edetessä voi sitten hankkia omiin tarpeisiin ehkä paremmin sopivia pyöriä kuten toisia varusteita kun kuulas alkusyksy ovat takanapäin, sekä säät ovat vaihtuneet marraskuun räntäsateisiin ja pimeyteen, sikäli moni miettii, kuinka jaksaisi jatkaa pyöräilyä kelirikon kuluessa. Pyöräily on erinomainen kunnon kohottaja. Pituutta voi yleensä hieman säätää, mutta liian korkea runko on liian korkea. Seuraamalla heitä yksinkertaisia ohjeita onnistut varmasti. Kohtelias ja lunki kaupunkipyöräilijä säilyttää malttinsa myöskin epämiellyttävissä kohtaamisissa.

Toisekseen kovin huollettu teräs säilyttää jokainen ominaisuutensa kutakuinkin ikuisesti, kun hyväkin alumiinirunko väsyy hiljalleen ja murtuu silloinkaan ennenpitkää. Kymmenisen prosenttia harrastaa maastopyöräilyä sekä pyöräretkeilyä. Taajamissa sattui yli 60 % kuolemista ja lähes 90 % loukkaantumisista. Olennaista ovat silti rungon koko. Kun pyörää ei poljeta, ei moottorilta heru apua. Käytännössä varsinaisia eri välityksiä ovat selvästi vähemmän, jotta eri rattaiden yhdistelmät voivat tuottaa monia melkein vastaavia välityksiä.

Isoimmat erot noin ajamisen kannalta ovat, että pystyt ajamaan isompi määrä satulassa istuen (jäykkäperällä täytyy jopa jokaista juurta varten nostaa perä penkistä), sekä vaikka pitäisikin nostaa takamus satulasta, polkimien kautta koipiin tuleva tärinä sekä iskut ovat paljon pienempiä. Maantiepyörälle (usein lisäksi kilpapyörä tai maantiekilpapyörä) ominaista ovatkin kapeat, korkeapaineiset renkaat, matala ajoasento ja keveys, joilla tavoitellaan suurempaa nopeutta. Varsinkin ajatus tästä näin keväällä vaikuttaa houkuttelevalta. Se johtuu siitä, että suurin määrä pyöräkauppiaista onkin pyöräilijävetoisia. Itsekin lähestyisin juttua siltä kantilta, että onko jossain ympäristössä kiire joten tarve ajaa kovaa tai pitäisikö jossain tilanteissa olla varsin mukavaa sekä iisiä. Jokainen panostavat ihan hullun lailla. Pyörätien jatke ei vaikuta väistämisvelvollisuuksiin. Pumppu, paikkarasia ja renkaanvaihtovälineet ovatkin yleisiä varusteita.